lauantai 12. marraskuuta 2011

Kissakaista

Ystäväni jolla on kolme kissaa ja koira kertoi harkinneensa kissakaistan rakentamista kotiinsa. Kissakaista olisi hyllyistä tehty tie katon rajassa, jossa kissat voisivat kiipeillä ja viettää omaa ylhäistä elämäänsä, poissa meidän tyhmempien olentojen keskuudesta.

Kissan myötä meidänkin kotimme on laajentunut ihmeellisesti ylöspäin ja sen energia on muuttunut viidakkomaisen salaperäiseksi. Vaikka aiemmin olen pitänyt vain eläimistä, joita ihminen voi hallita ja kouluttaa, nyt olen lumoutunut kissan villeydestä. Tekisi mieli rakentaa katonraja täyteen kissakaistoja, vaikka aika mielenkiintoista elämää kissa näyttää kodin ylätasoilla viettävän jo nytkin.

Tultuaan meille Lilja piiloutui hyllyn alle puoleksi tunniksi. Sitten se oli koonnut itsensä, päässyt tilanteen tasalle ja aloittanut tauottoman kehräyksen. Kehräys keskeytyy vain jos koira yrittää lähestyä Hänen Itsetietoisuuttaan. Onneksi Ilo on maailman kärsivällisin ja ystävällisin koira. Se on päättänyt odottaa vaikka maailman tappiin, että tuo outo, sähisevä ja irvistelevä olento hyväksyisi hänet. Jos hyväksyy.

Tässä ensimmäisen päivän tunnelmia. Ensimmäisten kuvien otsikko voisi olla etsi kuvasta kissa. Eli muinaisen Hello, Hello, Hello-ohjelman mukaan: Where is the cat?


Kissa on harmillisesti melkein aina jossain ylhäällä. Odottavan aika on pitkä, mutta ihmisen (ja mielellään kaikkien muidenkin) paras ystävä ei anna periksi.


Tuolla se naurettava rakki edelleen tuijottaa. Pyh! Pysyn täällä pianon päällä ja sillä silli.


Auttaisikohan, jos esitän tositosi pientä ja vaaratonta koiraa? Oon tälleen ihan matala, oikeastaan pelkkä matto. Peace?


Jos oikein matalana ryömii, pääsee jo aika lähelle. Ennenkuin tulee se kaamea sähähdys.


Kirjoita sä sitä blogias vaan, mutta et sä mitään kissoista kuitenkaan ymmärrä. Meitsi on nääs sfinksi.


13 kommenttia:

  1. Mä olen kanssa joskus miettinyt sellasta kissakaistaa. Toisaalta nyt tahtoisin sisälle ihka oikean puunrungon, mitä pitkin kissa vois kiipeillä uunin päälle. Mulla on sellanen jo nojallaan ulkoseinää vasten, mutta saa nyt nähdä päätyykö se koskaan sisälle asti.. en oikein tiiä miten sen kiinnittäis, ettei kaadu (se on liian iso kuusenjalkaan).

    VastaaPoista
  2. Voi suloisuuksien suloisuus näitä elikoitanne. Toivottavasti niistä tulee hyvät kamut.

    VastaaPoista
  3. Ihana kuvasarja! Onnea uudesta perheenjäsenestä ja irtisanoutumisestakin!

    VastaaPoista
  4. Mitä ihania kuvia! Tahtoo lisää!

    VastaaPoista
  5. Hyvin sujuu tutustuminen. :) Tulevat parhaat kaverukset.

    VastaaPoista
  6. Jo nàità kuvia katsellessa tulee uskomattoman hyvà olo ja pakko nauraa = lemmikeillà on terapoiva vaikutus! Ihania.

    VastaaPoista
  7. Ihana, ihana, ihana kirjoitus ja kuvat <3

    Kiitos :)


    /Heli

    VastaaPoista
  8. Kaikkien paras ystävä ei tainnut tietää, että killi on taiteilija, jonka mieliala vaihtelee tyynestä äkkiä puhkeavaan myrskyyn ja päinvastoin ;-) Ihanat kuvat ja tarina!

    VastaaPoista
  9. Ihana, ihana, ihana! Lumouduin aivan täysin tästä kirjoituksestasi kera hauskojen kuvien. Voi Iloa, toivon että kärsivällisyys palkitaan. Ilo jos kuka on sen ansainnut. ♡

    VastaaPoista
  10. (Ohoh, nyt vasta aloin lukea muita kommentteja ja huomasin toisen täsmälleen samalla tavalla aloitetun kommentin. Siinäs näet, ihana oli. :))

    VastaaPoista
  11. Hei, löysin blogisi eilen googlettamalla "omavaraisuus". Lähinnä mielessä oli tuolloin pienimuotoinen mutta monipuolinen viljely. Kohtuullistaminen on kiinnostanut jo pidempään ja aika leppoista elämää vietänkin. Mutta nämä kissatekstit - nämä ne myivät blogisi minulle lopullisesti :D Hanna

    VastaaPoista
  12. Ilo minun puolellani. JOs jätetään kissat sikseen, ihan oikeasti teet hyviä huomioita ja lisäksi pidän kirjoitustyylistäsi ja elämänasenteestasi (tai se tietenkin omaa tulkintaani, en voi sanoa elämänasennettasi tuntevani...). Täytyypä tutustua kirjaan myös! Hanna

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.