Tämän vuoden äitienpäivänä pyysin ja sain lahjaksi tämän Arabian uusimman muumikupin, jossa on Mymmelin äiti. Se on minusta ihana ja sitäpaitsi uuteen elämäntilanteeseeni symbolisesti sopiva.
Wikipedia kertoo Mymmelin äidistä seuraavaa:
Mymmelillä on lukuisia lapsia. Hänen luonnettaan kuvastaa, ettei hän itsekään tiedä tarkkaan lastensa lukumäärää – "kahdeksan-yhdeksäntoista" oli hänen oma arvionsa ennen Pikku Myyn syntymää. Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa nimeltä "Muumipeikko rakentaa talon", Mymmeli tulee Muumitaloon perheineen asumaan, koska heidän vanha talonsa oli romahtanut villien lapsien riehunnasta. Muumipeikko ei voinut enää nukkuakaan rauhassa, joten hän päättää rakentaa oman talon.
Mymmelin äiti on huoleton, itsenäinen ja vahva yksinhuoltajaäiti, jolle syyllistyminen on vieras käsite. Talonrakennussarjakuvassa (löytyy Muumit Sarjakuvaklassikot 2-osasta, joka muutenkin on mielestäni koko sarjakuvakirjaston paras) hän kommentoi lastensa tekosia seuraavasti:
- Eivätkö lapsenne tappele koskaan?
- Totta kai. Mutta minusta ei ole mukava riidellä. Minä vain... kaadan vettä niiden päälle...tai mehua.
- Sokeriastiassa on SUOLAA!
- Niin, lapset ovat aikamoisia veitikoita!
- Pikkuisimpanne antoi selkään lapsilleni!
- Rouva opettaa heidät tappelemaan paremmin.
- Tyttärenne on lyönyt hakkuupölkkyni täyteen nauloja.
- En tiennytkään että hän on niin vahva!
Mymmelin äiti ei ole, kuten näkyy, mikään pedagoginen malliesimerkki. Mutta hän ei myöskään tunnu olevan uupunut ja katkera tilanteensa uhri. Hurjan perhekaaoksensa keskipisteessä hän vaikuttaa tyyneltä ja iloiselta, vaikka perheensä ei ulospäin täytäkään malliperheen mittareita. Jotain hienoa Mymmelin vapaassa kasvatuksessa on kuitenkin oltava, ovathan lapsiaan mm. itsenäiset oman tiensä kulkijat Nuuskamuikkunen, pikku Myy sekä Mymmeli.
Mymmelin äiti kiinnostaa minua juuri nyt, kun harjoittelen uutta elämääni neljän lapsen yksinhuoltajana. Uusi elämä alkoi loppukeväästä ihan varoittamatta kun 24 vuoden parisuhde särkyi ja siirtyi harkinta-ajalle.
Tällä hetkellä en ole vielä yhtään huoleton, itsenäinen enkä vahva. Mutta vähitellen toiveeni on yrittää kehittyä juuri Mymmelin äidin suuntaan.
Ihania kirjoituksia, joista heijastuu juuri oikeanlainen Mymmelin äidin energia on postaillut viime aikoina niinikään yksinhuoltajaäiti Elisa. Elisan blogissa käyminen on saanut minut aina pikkuisen vahvemmalle mielelle.
ps. Elämäntilanteeni myötä vaihtui myös tulevan kirjani idea. Alunperin tarkoitus oli kokeilla miten perhe tulee toimeen vain yhden aikuisen palkalla, jos toinen vanhemmista omistautuu pihaviljelylle. Nyt kun ainoa tienaaja lähti leikki muuttuikin eri tavalla todeksi.
Pihaviljely ja nuukailu ei olekaan enää leikkimielinen kokeilu. Siitä tuli ainoa vaihtoehto.
Marikka, oikein tosi paljon onnea uuteen elämään. HIenon esikuvan olet löytänyt.
VastaaPoistaTällaista kuin sinulle, voi tapahtua ihan kelle tahansa meistä. Siksikin minusta on erikoisen tärkeää että pidetään yhtä, vaikka miten tuulet kääntyilevät eri suuntiin elämässä. Kuitenkin ne pohjimmaiset tärkeät asiat pysyvät samoina. Toimeentulo, pienemmistä ja heikommista huolehtiminen, itsestä huolehtiminen... ja kyllä myöskin etsimisen, oivaltamisen ja oppimisen ilo.
Eikä tosiaan ole mikään pakko olla huoleton, itsenäinen eikä vahva. Mutta on hyvä tietää että sellainenkin päivä voi tulla, jolloin kaikki tämä on totta!
Olen nautiskellut kirjoituksiasi lukiessani ja todennut, että minä en pärjäisi - ellei pakko olisi. Olen liian mukavuuden haluinen. No, kohta voi olla pakko, kun töissä on yt:t, mutta suren sitä sit kun on tarve.
VastaaPoistaLapsia minulla on vain puolet, mutta yh-elämää täälläkin eletään.
Haluan vain toivottaa voimia ero-vaiheelle, ehkä harkinta-aika voi tuottaa toisenkin lopputuloksen.
edelliseen siis tarkoitin sanoa toisenlaisen lopputuloksen ;)
VastaaPoistaUudessa, Janssonin henkeä mielestäni hyvin toistavassa kuvakirjassa "Pikku Myy: Villit vieraat" on Mymmelin äidin persoona tavoitettu hauskasti myös. "Voi, he kyllä pitävät huolen itsestään."
VastaaPoistaVoimia sinulle, Marikka!
VastaaPoistaKaikkea hyvää tähänkin elämävaiheeseen, Marikka!
VastaaPoistaEi epäilystäkään, ettetkö pärjäisi. Olet ihan huippu! Lämmin monilahjakkuus ja asioita laajasti ymmärtävä kaunis ja viisas nainen.
VastaaPoistaAnna tilaa haikeudelle ja heikkoudelle, silloin kun siltä tuntuu. Niinä päivinä, kun tuntuu paremmalta, ole rohkeasti iloinen ja energinen!
Tsemppejä ja valoa kesääsi.
Pistää hiljaiseksi. 24 vuotta on pitkä aika. Paljon jaksamista ja tsemppiä niihin hetkiin, kun pelkkä hengittäminen käy työstä. Paljon voimia myös keskittyä niihin pieniin ja suuriin ilon hetkiin, jotka herkästi vilahtavat ohi.
VastaaPoistaHieno esikuva! Varsinkin siinä on opettelemista ainakin minulle, että jättäisi syyllistymisen vähemmälle. Se vie niin hemmetisti arvokasta energiaamme ja usein vielä varsin turhaan.
VastaaPoistaPaljon voimia täältäkin toivottaa eräs kohtalotoveri!
Voi...elämä on kummallista :( Paljon voimia sinulle Marikka! Sinä selviät.
VastaaPoistaVoimia ja pieniä onnen hetkiä toivotan minäkin.
VastaaPoistaItse en olekaan lukenut pitkään aikaan muumikirjoja...kiitos tämän postauksen, lisään sen tehtävälistalle.
Voimia elämän kiemuroihin <3
VastaaPoistaVoimia minunkin puolestani, Marikka. Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta en ole uskaltautunut ennen kommentoimaan. Tekstisi inspiroivat ajattelemaan toisin ja löytämään onnen pienistä asioista. Kaikkea hyvää sinulle!
VastaaPoistaKummallista miten arki ei riitä. Minun puolisoni sanoi parisuhteemme irti 35-vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Aivan totta, hengittäminenkin sattuu...
VastaaPoistaOllakseen ja kasvaakseen jälleen vahvaksi on vaihe vaiheelta uudestaan saatava maata jalkojen alle. Nyt se on lentohiekkaa mutta jossain kohtaa hiekka on lentänyt ja jalat ottavat taas tukevaan pohjaan kiinni. Uudella ja vahvemmalla, kappaleen elämää oivaltaneempana pohjalla. Nyt sattuu mutta joku hetki on se, jolloin voit hyväksyä tämänkin osaksi omaa elämäntarinaasi.
VastaaPoistaPaljon voimaa
halauksin Miret
Elämä antaa, elämä kantaa. Mikään ei ole vain sattumaa, kaikella on tarkoitus. Ota askel kerrallaan, siunausta ja voimia sinulla Marikka!
VastaaPoistaAAMU
VastaaPoistaPilvenhattara
liikkui nopeasti
yli aamuisen taivaan.
Se ei edes hipaissut
liepeillään tiilitalojen kattoja.
Mutta tummanvihreiden
kuusivanhusten latvat
ylsivät kurottamaan
uniset kasvonsa
niiden lempeän
liepeen pyyhkäisyyn.
Hymyilevä aamu
heräsi kirkkaana
harmaan pilviverhon takana.
Kokonainen päivä
mahdollisuuksia täynnä!
- Anneli Lähdesmäki
Voimia.
Toivon sinulle kaikesta huolimatta hymyileviä aamuja ja kokonaisia päiviä!
R&T
Että elämä voikin yllättää. Ehkä joku päivä vielä syntyy tästäkin kirja, joka tuo meille kohtalosisarillekin uutta näkemystä ja ymmärrystä kovin hankalien asioiden käsittelemiseen.
VastaaPoistaVoimia sinulle Marikka! Omalla kohdalla toisenlainen myllerrys ja varmaan helpompikin...adoption rikkoutuminen. Teillä on suhde miettimistauolla, joten tuloshan voi olla kahdenlainen. Olet mietteissäni ja lähetän sinne positiivisia ajatuksia.
VastaaPoistaVoi itku :( Voimia!
VastaaPoistaKiitos teille. Kaikille! <3
VastaaPoistaVoimia sinulle!!!!
VastaaPoistaOn aina pelottavaa kun jotain suurta ja tärkeää hajoaa, yhtäkkiä. Olen kuitenkin vakuuttunut että selviät!
Erityisen onnellinen olen siitä, ettet kuulu kulissi-ihmisiin ja tämänkin asian uskallat jakaa!
Mistä tuli mieleen että rakastin sun blogia Meidän perhe-lehden sivuilla. Se auttoi mua aikanaan :)
Ja niin, olen aina rakastanut noita Mymmelin äidin viisauksia. Yritän opetella niitä tässä hullunmyllyssä.
Minutkin pysäytti. Valoa ja voimia täältä!
VastaaPoistaVälillä elämän sivu kääntyy paljastaen jotain yllättävää. Valoisaa ja voimallista kesän jatkoa!
VastaaPoistaMulta on mennyt tämä kirjoitus ihan ohi, vasta tänään sen bongasin :). Kiitos linkityksestä ja kauniista sanoista, niistä saa voimaa erityisesti väsy-hetkinä, joita tuppaa aina silloin tällöin olemaan. Voimia ja valoa koko perheelle! Elämä kantaa!
VastaaPoista