tiistai 14. kesäkuuta 2011

Mökkielämää kuistilla

Eräänä iltana kuistin riippukeinussa tajusin: kuisti on minun kesämökkini. Sen kauemmas ei enää tarvitse matkustaa.
Eräs parhaista elämän yksinkertaistamisratkaisuistamme on ollut kesämökistä luopuminen. Takavuosina kesiä varjosti aina pienoinen mökkistressi. Mikä satavuotiaan talon vaivalloisista korjausoperaatioista tänä kesänä toteutettaisiin? Miten ihmeessä aikaa ja voimia riittää sen lisäksi tämän omakotitalon rakentamiseen? Missä vaiheessa mökille ehtisi? Kalenteria plarattiin, kesäviikkoja aikataulutettiin.
Enää ei tarvitse mennä eikä tulla.
Talvisin kuistimme on kylmä läpimenopaikka, jota ei edes huomaa. Kesäisin se muuttuu kesäkodiksi, jossa pääsee (askeleen) etäämmäksi kodista. Askel on tarpeeksi.
Tultiin juuri lasten kanssa kirjastosta. Alkoi naurattaa, kun katsoin oman lainauslistani kirjojen nimiä: Unelmien kasvihuone, Citypuutarhat, Biodynaaminen puutarha, Keittiöpuutarhurin käsikirja, Keittiöpuutarha… (vieläköhän löytyisi joku puutarhakirja, jota en ole vielä lukenut...meidän kirjastossa niitä ei ainakaan enää ole).
Ja sitten: Kuinka irtaudut täydellisyyden tavoittelusta.
Niinpä niin.
Yksi romaanikin tarttui mukaan: Marianne Backlénin Tulilinnun tanssi. Olen pitänyt kaikista Backlénin kirjoista. Aihepiiriltään tämä kiinnostaa erityisesti, koska olen lukioikäisestä ollut Ballets Russes-friikki. Kaikki sen kauden kirjat on luettu ja elokuvat katsottu. Näinhän yleensä tuppaa käymään, kun jostain aihepiiristä innostun...

Leppoisia, omannäköisiä kesäpäiviä teille, lukijat!
ps. Kun aina mielellään eksyn aiheesta, pitää poukata vielä Ballets Russes-aiheeseen. Suosittelen kauden nerotaiteilijoista kiehtovimman, mielisairaalassa pitkiä aikoja viettäneen Olga Spessivtzevan elämänkertaa koskettavana dokumenttina masennuksesta. Täältä voi katsoa miten se Gisellen hulluuskohtaus oikeasti menee.

7 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitit. Se oma paras paikka voi olla ihan missä vaan, riippuu asenteesta. Tuo väri teidän kuistilla on huikean hieno ! Jos joku paikka, vaikkapa mökki, on vain stressiksi, ei hyvä lainkaan. Mutta minulle se paras paikka on juuri mökki, ja tämän juttusi innoittamana siitä postasinkin äsken ;)

    VastaaPoista
  2. Mutta entä kun se mökki on paikka, jossa on vietetty kaikki lapsuuden kesät ja jossa on ne "sielunmaisemat" joita sitten talven pimeinä iltapäivinä muistelee? Minäkin tavallaan toivoisin, että voisimme vaan olla kotona täällä maalla ja nauttia tästä ihanuudesta sen sijaan, että joka kesä körötellään edestakaisin Turun ja Vihdin väliä. Mutta ainakaan ihan vielä en ole siihen valmis.

    VastaaPoista
  3. Olen niin samaa mieltä ; en kaipaa tässä elämän vaiheessa mökkiä, toki suihkulähdelätäkkö voisi muuttua isommaksi ja uintikelpoiseksi, mutta lisähommaa tai muuta vastaavaa en kaipaa lainkaan, vaikka en "viljele" taikka puutarhailekaan kamalasti. Veneestä haaveillaan vielä ainakin tämä kesä, liekö sitten toteuttamismahdollisuus jossakin vaiheessa...

    VastaaPoista
  4. Niinpä.:) Meidän mökki oli miehen suvun mökki, mutta ei mieskään ole sitä jäänyt kaipaamaan. Omat lapsuuden sielunmaisemat on jo 1980-luvulla tuhottu, ja varsinainen sielunmaisema jäi rajan taakse. Ensi kertaa Vihdissä käydessäni sanoinkin pojalle, että "tämä paikka voisi olla hyvä vara-Karjala".:)

    VastaaPoista
  5. Hyvä kuulla realistisia kokemuksia siitä mitä paineita mökistä voi seurata, itse kun pallottelen koko ajan sen väliltä että entten tentten, talo maalta, kerrostaloasunto kaupungista vai mökki. Vai kerrostaloasunto ja mökki? No, hyvä näitä on arpoa, kun rahaa ei ole yhtään. Se karsii ja realisoi kivasti näitä hulluja unelmia, jotka vaan monimutkaistaisi tätä omaa leppoisaa elämää. :)

    Huikea tuo Gisellen hulluuskohtaus. Oih.

    VastaaPoista
  6. Minulla varmasti paljon vaikuttaa tuohon mökkirakkauteen se, että se todellakin on lapsuuteni mökki ja sukuni maat, ja muistoja valtavasti sieltä...en antaisi pois, en sitten millään :)
    Vai että Vihti vara-Karjala, jaahas, kas kun en ole Karjalassa liiemmin käynyt, niin enpä kommentoi ;)

    VastaaPoista
  7. Me teimme parisen vuotta sitten päätöksen, että ei kiitos mökkiä. Rakensimme uuden takapihan; saunakota, grillikota, palju ja iso terassi, siinä meidän mökki.

    Kuinka ihanaa siellä onkaan istuskella. Pakkasiltoina lämpimässä paljussa on aivan mahtavaa katsella tähtitaivasta!

    Niin ja tämän mahdollisti se tosiasia, että muutimme runsas kolme vuotta sitten maalle; ei katuvaloja eikä asfalttiteitä vain hiekkatiet ja luonnon hiljaisuus.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.