perjantai 17. kesäkuuta 2011

Miten kohtuullistan

Taannoinen keskustelu sai minut pohtimaan omia kohtuullistamisratkaisujani. Minähän en ole jättänyt työtäni tai muuttanut mummonmökkiin askeetin elämää viettämään, eli missä kohtuullistaminen oikeastaan näkyy? Mietintä toi mieleen nämä asiat.
1.  Lyhennetty, nelipäiväinen työviikko. Ratkaisu, jota olen täällä aiemminkin hehkuttanut tosi paljon.
2. Asumisratkaisu: erityisen pieneksi rakennettu talo (= pienemmät rakennuskulut, pienemmät lämmityskustannukset, pienempi pinta-ala siivottavaksi eli enemmän aikaa vain oleiluun). Tontti ostettiin aikoinaan alueelta, jossa maan hinta oli pääkaupunkiseutuun verrattuna kuusi kertaa halvempi.
3. Lasten harrastusten siirtäminen kotiin tai aivan lähialueille. Kun pitkät työmatkat vievät aikuisten aikaa, emme halua viettää myös vapaa-aikaamme harrastuskuskauksissa. Onneksi asumme kirkonkylässä, jossa kävelymatkan päässä on tarpeeksi harrastusmahdollisuuksia.
Meillä on ollut tosi hyvä tuuri esimerkiksi lasten soitonopettajien kanssa. Viereisessä talossa asuu tytön ihana piano-opettaja, seuraavalta kadulta löytyy pariskunta, jonka mies opettaa pojalle kitaraa ja vaimo opettaa tytöille bändijuttuja. Vaikka yksityistunnit ovat musiikkiopistoa kalliimpia, loppupeleissä ne tulevat  meillä halvemmiksi (bensakulut). Yksityistunnilla käyvä lapsi välttyy myös koko teoria/orkesteri/matinearumbalta ja siltä stressaavalta numeroarvioinnilta, josta itselläni on lapsuudesta painajaismaiset muistot.
Meillä musiikkitunneilla käynti on ollut sillä tavalla rentoa, että se on joustanut tilanteen mukaan. Voin hyvin vaikka pyytää soitto-opettajia antamaan jossain kuussa vain kaksi tuntia, jos meillä on vaikka huono rahatilanne.
Mihinkäs tässä on kenelläkään kiire? Oppia voi vähän hitaamminkin. Myös musiikkia.
Tytön huippulahjakkaalta bändiopelta on tulossa pian uusi levy uuden bändin kanssa, mutta tähän väliin tunnelmia siltä ensimmäiseltä:



4. Omien harrastusten järkeistäminen. Vähitellen kaikki omatkin harrastukset ovat siirtyneet kotiin (lukeminen, bloggaaminen), pihalle (kasvimaan hoito) tai lähimaastoon (kävely ja baletti kylällä).
Tämä harrastusten kohtuullistamispalikka oli itselleni erityisen haastava. Oli esimerkiksi vaikeaa hyväksyä se tosiasia, että juuri minä en voimaannu vaan stressaannun rääkkijumpissa.  
Minä saan valtavasti energiaa pitkistä yksinäisistä kävelylenkeistä metsässä. Hurjan paljon halvemmaksikin se tulee. Hyvästi, kuntosalijäsenyydet!
Sisäinen orjanpiiskurini kuitenkin pitkään huomautteli, että metsäkävelyt eivät ole yhtä tehokasta liikuntaa. Juuri tässä kohdassa olikin se haaste. Uskaltaisiko nyt päälle nelikymppisenä jo ruveta epätehokkaaksi, ei-huippukuntoiseksi? Onko esimerkiksi kauhean vaarallista olla viisi kiloa painavampi? Sen jälkeen kun se ei ollut enää vaarallista itselle, se ei tainnut enää olla vaarallista kenellekään.
5. Tärkein kohtuullistamisratkaisu: vähempi kulutus. Kaikessa.
Tässä on se jatkuvan haasteen paikka, kuten jokainen kohtuullistaja tietää. Kun omaa egoa ei voi enää buustata ostoksillaan, matkustelemisillaan tai asemallaan, oma arvo pitää etsiä jostain muusta vähän vaikeampaa kautta.
 Aina kun minulta kysytään se ikuinen kysymys, että mitä nykyiselle maailmallemme tapahtuisi, jos kaikki rupeaisivat tuosta vaan kohtuullistamaan, mieli tekisi sanoa, että kokeilepa hetki elintasosi laskemista ja tule sitten kertomaan mielipiteesi siitä onko kovin todennäköistä että ihmiskunta massamielessä innostuu siitä? Mikä askeettisemmassa elämäntavassa massoja niin kun houkuttelisi?
Siinä vaiheessa, kun suurin osa ihmisistä haluaa alkaa elää kohtuullisemmin pitää toki vaihtaa yhteiskuntajärjestys. Kasvuun perustuva yhteiskunta on vain yksi malli. Muitakin löytyy, jos halutaan.
Uskotteko te tämän tapahtuvan ihan lähitulevaisuudessa? Itse en jaksa olla ihan niin idealisti.

6 kommenttia:

  1. Hyvänkuuloisia kohtuullistamisratkaisuja!Itsekin olen päätynyt osin samoihin ja joihinkin muihin meille sopiviin. Kohtuullistaminen on minusta kaunista ja monin tavoin kannattavaa... niin meidän yksilöitten kuin koko maapallommekin kannalta. Uskon, että tulevaisuudessa tapahtuu paljon positiivisia muutoksia! :)

    VastaaPoista
  2. Siis metsäkävely ja erityisesti ei tiekävely vaan vaikeakulkuisessa maastossa kävely ON TEHOKASTA liikuntaa! Itse kävin juuri tänään suolla, kallioita kiipeiltiin ylös ja alas, hypittiin ojien yli ym.

    Minä kävin viime talvena kuntosalilla enkä tykännyt. Mieluummin tätä ns. hyötyliikuntaa (ja olen 45 v. nuori! :-))

    VastaaPoista
  3. Hyvältä vaikuttaa tuo lista! Kodikkaan ja viihtyisän kuuloista elämää. :) Ja taas näyttää olevan siellä teillä päin talo myynnissä. Taidan tulla vilkaisemaan. :) :)

    VastaaPoista
  4. Nämä oli hyviä mietteitä. Mulla on mietintävaihe menossa vielä, etsin itseäni ja arvojani. Kotiin jäin työelämästä ainakin toistaiseksi ja harrastuksena on koirien lenkitys.. ja kesällä suunnistus. Lapsista vain yksi harrastaa (rumpujen soittoa) ja se kyllä vaatii kuskauksia ja rahaakin.. mutta koitan sitten hyödyntää sen odotusajan vaikka koiralenkillä sillä aikaa.

    Paljon on asioita mitä voisi tehdä kohtuullistamismielessä. Uskoisin, että vaikka toisaalta elämä senkun menee lujempaa eteenpäin toisilla, niin sitten on kasvava joukko myös meitä, keitä kiinnostaa hidastaa ja kohtuullistaa. Se joukko toivottavasti lisääntyy koko ajan, hitaasti mutta varmasti. Elämänarvot muuttuvat pikkuhiljaa terveempään suuntaan.

    VastaaPoista
  5. Hmm... vähän vierastan tuota ajatusta matkustelusta egon buustauksena. Voihan se sitäkin jollekulle olla, mutta väittäisin kyllä, että useimpien kohdalla siinä on kyse joko ihan aidosta mielenkiinnosta maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan tai sitten puhtaasti lomailusta ja nauttimisesta (ilman mitään sen kummempaa buustausta).

    Lähelle keskittyvä pieni elämä on ihan kannatettava juttu, mutta ainakin minulle tekee hyvää päästä joskus kotipihaa kauemmas. Tulee perspektiiviä.

    VastaaPoista
  6. Mustikkatyttö: Minäkin uskon positiiviseen…mutta siinäkin hiljaa hyvä tulee.:)

    Pami: Kiva kuulla!

    Aura: Tervetuloa taas taloa katsomaan!:)

    Lumikko: Mietinkin tässä matkustamista lapsiperheen näkökulmasta. Meidän joukolla (6 perheenjäsentä) se olisi taloudellisesti iso asia. Vaikka yksin tai kaksin on mahdollista matkustaa tosi pienellä budjetilla, kuten tosi hienosti blogissasi taannoin todistit, isommalle lapsiperheelle se on haastavampaa. Ainakin pitää olla tosi motivoitunut ja kokea matkustaminen tärkeänä arvona, jos esim. lähtee pienten lasten kanssa interrailille.

    Matkustaminen statussymbolina tulee minusta esiin aika hyvin esim. keväisin työpaikoilla, kun kaikki kyselevät, että minnekäs te tänä vuonna matkustatte. Kohtuullistaja joutuu sanomaan tässä kohdassa vuodesta toiseen, että en minnekään. Se voi käydä jonkun heikomman tyypin egolle.:) Lapsiperheessä vanhempien pitää lisäksi kuunnella lasten marinat siinä vaiheessa kesää (se sesonki alkaakin muuten ihan pian…), kun ”kaikki” kaverit lähtevät matkoille ja me vain jäämme kotiin. Olen sillä lailla tiukkis, että vastustan halpalentoja, ne kun ovat lisäneet kovasti turhaa lentelyä. Italiassa asuva siskoni kertoi, että ihmiset ovat alkaneet lentää jopa lyhyitä työmatkojaan, kun halpalentoyhtiöiden hinnat ovat niin alhaalla ja liikenne on maan päällä niin jumissa. Tämä on minusta ilmakehän takia ihan järjetöntä.
    Onkin pitänyt jo monta kertaa kertoa, että meidän kylällä on aivan teidän Meijerin näköinen meijeri. Toimii täällä Vihdin steinerkouluna. :)

    Marikka

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.