perjantai 30. marraskuuta 2012

Buddhan hymy

19-vuotias esikoiseni palasi maanantaina takaisin Aasian reissultaan. Poika reppureissaili pari kuukautta Thaimaassa, Laosissa ja Kambodzassa.

Pelästyin todella kun näin hänet lentokentällä. Entisellä myrtsillä oli kasvoillaan valaistuneen oloinen kestohymy.

Ensimmäinen ajatukseni äitinä oli: apua, nyt se on siis alkanut käyttää huumeita! Ja heti seuraava: tai sitten se on liittynyt johonkin kiihkomieliseen uskonlahkoon?

Suomalainen äiti näet huolestuu todella, jos lapsi alkaa yhtäkkiä hymyillä. Sehän nyt on ihan sekopäistä.

Autossa poika intoili matkastaan ja hymyn syykin selvisi: hän nyt oli vaan oleillut kaksi kuukautta kulttuureissa, joissa kaikki hymyilevät toisilleen 24/7. Hymyily tarttuu.

- Kukaan siellä ei rähjää, ei puhu toiselle epäkunnioittavasti eikä stressaa mistään, poika selosti. - Siellä kaikki vain makailevat vuorokauden ympäri riippumatoissa ja chillailevat. Jos menet ravintolaan ja haluat tilata jotain syötävää, sun pitää ensin herättää riippumatoissa nukkuva henkilökunta. Jos haluat mennä tuk tukin kyytiin sun pitää ensin ravistella ja tökkiä riippumattoa, jossa kuski nukkuu.

Latoessamme pojan kanssa eilen polttopuita kuistille hyisessä säässä poika puuskahti:
- Eipä tarvittu kuin kolme päivää Suomessa niin johan multakin on hymy hyytynyt. Mutta edelleen ajattelin olla ihmisille kohtelias. Ennen en edes kiittänyt kaupan kassoja.

Aasian tuliaisina minulla on nyt täällä käytöstäni monitoroimassa tyyppi, joka ei suostu edes vastaamaan minulle, jos äänensävyni ei ole rauhallinen ja kunnioittava. En voi enää puhua omassa kodissani normaalilla... ööö.. tempperamenttisella tyylilläni. Se näet olisi ragettamista, sitä tulisi huonot vibat.

Koska olen riippuvainen pojan avusta esim. auton, lumitöiden ja tietokoneongelmien suhteen ei siis auta kuin omaksua uusi, aasialaistyyppinen huippuhillitty, ylikohtelias käyttäytymistyyli. Ja hymyillä vähän enemmän, vaikka lumimyrsky kuinka potuttaisi.

Lapset kasvattavat vanhempiaan. Sananmukaisesti.


ps. Täältä löytyy aiheeseen liittyvä legendaarinen hyvän mielen pätkä.

7 kommenttia:

  1. Olipas hyvän mielen postaus, kiitos :). Ja oi kuinka ihana kuva.
    Alkoi naama hymyilemään täälläkin!

    VastaaPoista
  2. Tuttu ilmiö: kun tulee ulkomailta Suomeen, huomaa sellaisen muiden välttelyn ja töykeyden, ettei katsota silmiin tai kiitetä vaikka niitä kaupan kassoja. Itse jaksan aina Suomen-visiiteillä aluksi tsempata, mutta jo parissa viikossa siihen jotenkin turtuu ja alkaa toimia niin kuin muutkin - vaikka kuinka yrittäisi! Toivottavasti poikasi onnistuu tsemppaamaan pidempään :)

    VastaaPoista
  3. Onko niillä kaikilla unitauti, kun alvariinsa nukkuvat?! ;)

    Tosiaan, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

    VastaaPoista
  4. Mukavaa kun sait hymyilevän pojan kotiin jouluksi :) Hymyilenpä minäkin kirjoituksesi jälkeen!

    VastaaPoista
  5. Oi vau, mikä ihana muutos! :) Pitäisiköhän itsekin lähteä Aasiaan seikkailemaan, jos siinä samalla oppisi tuollaisen mahtavan elämänasenteen..

    VastaaPoista
  6. Hauska teksti. Ja hyvää jatkoa! Blogisi näyttääkin juuri loppuvan, itse eksyin tänne vasta ensimmäistä kertaa, mutta kiitos nauruista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.