perjantai 20. elokuuta 2010

Tavoitteena: hidas bloggaus

Jätettyäni kirjani Pientä elämää etsimässä käsikirjoituksen viime keväänä mieleen on putkahdellut uusia ajatuksia downshiftauksesta ja hitaasta elämästä. Pitkään ajattelin, etten rupea aiheesta ainakaan bloggaamaan - yritinhän elellä hidasta elämää ja ottaa etäisyyttä kaikkeen suorittamiseen. Bloggaaminen mukaan luettuna.

Edellisellä bloginpitokerralla huomasin, että ei auta, vaikka bloggaamisen aihepiirin olisi kuinka rajannut hitaaseen elämään. Jos oman mielen sisäinen orjanpiiskuri ei ole hiljentynyt, saa slow- bloginkin pidosta kehiteltyä itselleen stressiä ja suorittamista.

Kilpailuhenkisenä alkaa vahdata, mille suosituimmuusssijalle blogilistassa oma blogi listautuu, ja alkaa tavoitella sijanousua kuin voittopokaalia. Ylisuorittajaluonteelle taas mitkään ”ihan hyvät” postaukset eivät to-del-la-kaan kelpaa, tavoitteena on oltava Suomen parhaiten kirjoitettu blogi.

Koska muutama ajatus elämän hidastamisesta pyörii vielä mielessä, aion tässä blogissa harjoitella vähemmän perfektionistista (ellen suorastaan laiskaa ja keskinkertaista) bloggausta.

Tämä blogi ei päivity usein, eikä ole ajan hermolla. Se on iloisesti vähän jäljessä kaikesta.

Loppukatsottavaksi venäläiseltä Anastasia-sivustolta poimittu (itsensä!) Jumalan haastattelu. Siitä hyppäsi silmille heti tämä viisas ajatus:

"A rich person is not the one who has the most, but the one who needs the least."

http://www.youtube.com/watch?v=HRj4Qccno8A&feature=player_embedded

3 kommenttia:

  1. Luin kirjasi tooosi hitaasti...kesti kokonaisen puoli päivää :) Kiitos kirjasta, se oli kuin suoraan omasta sydämestäni vuodatettu. Nyt tiedän, että on muitakin, jotka sanovat huit hait kaikelle tälle tohinalle, ja muitakin, jotka eivät naura kompostivessoille, ja jotka eivät halua shoppailla kuin korkeintaan kerran, pari vuodessa, jotka haluavat useimmiten vain olla ja ajatella, jotka ... nauravat sillekin, että tämä blogi on väritykseltään niin kehno, että lukeminen on lähes mahdotonta, eli keskittymisen ja vaivan takana :) Mutta siis elämän sisältö , juuri se pieni sisältö on tärkeintä ei puitteet eikä prameus. Kiitos ! T: Leena

    VastaaPoista
  2. Kiitos palautteesta! En ole tekniikan ihmelapsena ihan vielä keksinyt, miten blogin valkoinen teksti muutettaisiin edes pikkuisen luettavammaksi. Mutta eiköhän se tässä vähitellen selviä...hiljalleen...:)

    VastaaPoista
  3. Hienoa, onnistuihan se ! Ja vielä sangen sukkelaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.