sunnuntai 22. elokuuta 2010

(Slow-) Guruna koira

Eckhart Tolle väittää tavanneensa useita zen-mestareita. Kaikki ovat kuulemma olleet kissoja.

Zen-tiloja voi aueta myös profaanimpaa eläintä, koiraa, tarkkaillessa. Tavallisen kotikoirankin ihastelu voi viedä sfääreihin. Enoni Juhani Peltonen, joka kirjoitti omasta lapinkoirakaunottarestaan 80-luvulla hienon kirjan Natalian kanssa, näyttää mallia:

Joskus, Natalia, aivan suoraan sanoen, minä loksahdan tuijottamaan sinun lumoavia kasvojasi kuin acapulcolainen pienessä tequilassa oleva rantavahti Anne Pohtamoa. Ja turkkisi on tuuhea ja lämmin kuin perintömuhvi, jonka sisällä neidonsormet hypistelevät kihlasormusta; häntäsi tuo mieleen utuisen purjeen, jonka liepeillä tuuli aaltoiluttaa avattuja palmikkoja; ja entäs jalat: neljä jalomuotoista pylvästä, ihmeellistä, ajatonta luonnontaideteosta.

Koiraa voi ihailla yhtä autuaana kuin vaikkapa metsää: miten tarkoituksenmukaista on koiran elämä! Miten eleganttia on koiran liikehdintä, ja miten ilmiselvän viisas se on!Erityisesti koirassa ihastuttaa sen kyky keskittyä olennaiseen: tuhlata rakkauttaan, mutta vastapainoksi säästellä voimiaan laiskottelemalla aina kun mahdollista. Koira on joka puolelle repeävän multitasking-ihmisen vastakohta ja siksi täydellinen slow-guru.

Penelope Smith kyseenalaistaa kirjassaan Animal Talk ajatuksen siitä, että ihmisenä oleminen olisi millään lailla edistyksellisempää kuin eläimenä oleminen. Eläinkommunikaattorina toimiva Smith, kommunikoituaan (oman todistuksensa mukaan) ällistyttävien monien huippukehittyneiden eläinten kanssa, rupeaa kirjansa lopussa pohtimaan ihmis- ja eläinelämien eroja villeiltä kannoilta.

Jos sielunvaellus on totta, miksi kukaan – erityisesti ns. kehittynyt, vanha sielu - haluaisi syntyä vaikkapa koiraksi? Eläinelämä kun on perinteisen reinkarnaatio-opin mukaan arvonalennus, ellei suorastaan rangaistus, ja ihmiselämä taas tavoitteista ylin. Smithin ”haastattelemat” eläimet kertoivat halunneensa syntyä tällä kertaa eläimiksi pääasiassa joko siksi, että halusivat tulla auttamaan ja tsemppaamaan tänne jotain tiettyä (ihmis)sielua – tai silkan huvin ja hauskuuden takia. On vaan niin nastaa olla eläin!

Lempisyyni Smithin syistä syntyä koiraksi oli tämä, varsinainen slow-motiivi:

Halu tarkkailla elämän ilmiöitä turvallisesta ja mukavasta vinkkelistä. Tämänkaltaista elämää kutsutaan myös nimellä loma.

Uskoopa Smithin touhuihin tai ei, varmaa on ainakin se, että joka kodin ilmapiiriä kummasti keventää ja hidastaa yksi ei-suorittava, ikuisissa lomatunnelmissa viihtyilevä perheenjäsen, koira. Koira kun yleensä levittää ympärilleen aivan merkillistä iloa, leppoisuutta ja rentoutta - tekemättä varsinaisesti mitään.

Siinäpä ihmisille opittavaa.


Mitä Ilo miettii?

2 kommenttia:

  1. ..."tuhlata rakkauttaan, mutta vastapainoksi säästellä voimiaan laiskottelemalla aina kun mahdollista" ... siinähän se vuosisadan viisaus tulikin sanottua. Tarvisikohan lause taulua tuekseen... Terveiset terapiakoira Oivalta :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Oivalle terveisistä! Kaikki ihmisten kanssa asuvat koirat taitavat toimia enemmän tai vähemmän terapiakoirina. Voittavat siinä työssä ihmis-ammattilaisetkin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.