sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Mymmelin äidin energiaa

Olen ihmetellyt sitä, että blogini suosituimpana tekstinä pysyy vuodesta toiseen tämä Mymmelienergiaa-postaus. Siis oikeasti kummastuttaa, tämän blogin aihepiiri kun ei ole Muumilaakso vaan ihan muut jutut. Mutta ehkä siinä tavoitettiin jotain meille naisille tärkeää, jotain uhriutumisen ja marttyyriasenteen vastaista?

Tämän vuoden äitienpäivänä pyysin ja sain lahjaksi tämän Arabian uusimman muumikupin, jossa on Mymmelin äiti. Se on minusta ihana ja sitäpaitsi uuteen elämäntilanteeseeni symbolisesti sopiva.


Wikipedia kertoo Mymmelin äidistä seuraavaa:

Mymmelillä on lukuisia lapsia. Hänen luonnettaan kuvastaa, ettei hän itsekään tiedä tarkkaan lastensa lukumäärää – "kahdeksan-yhdeksäntoista" oli hänen oma arvionsa ennen Pikku Myyn syntymää. Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksossa nimeltä "Muumipeikko rakentaa talon", Mymmeli tulee Muumitaloon perheineen asumaan, koska heidän vanha talonsa oli romahtanut villien lapsien riehunnasta. Muumipeikko ei voinut enää nukkuakaan rauhassa, joten hän päättää rakentaa oman talon.


Mymmelin äiti on huoleton, itsenäinen ja vahva yksinhuoltajaäiti, jolle syyllistyminen on vieras käsite. Talonrakennussarjakuvassa (löytyy Muumit Sarjakuvaklassikot 2-osasta, joka muutenkin on mielestäni koko sarjakuvakirjaston paras) hän kommentoi lastensa tekosia seuraavasti:


- Eivätkö lapsenne tappele koskaan?
- Totta kai. Mutta minusta ei ole mukava riidellä. Minä vain... kaadan vettä niiden päälle...tai mehua.


- Sokeriastiassa on SUOLAA!
- Niin, lapset ovat aikamoisia veitikoita!


- Pikkuisimpanne antoi selkään lapsilleni!
- Rouva opettaa heidät tappelemaan paremmin.


- Tyttärenne on lyönyt hakkuupölkkyni täyteen nauloja.
- En tiennytkään että hän on niin vahva!

Mymmelin äiti ei ole, kuten näkyy, mikään pedagoginen malliesimerkki. Mutta hän ei myöskään tunnu olevan uupunut ja katkera tilanteensa uhri. Hurjan perhekaaoksensa keskipisteessä hän vaikuttaa tyyneltä ja iloiselta, vaikka perheensä ei ulospäin täytäkään malliperheen mittareita. Jotain hienoa Mymmelin vapaassa kasvatuksessa on kuitenkin oltava, ovathan lapsiaan mm. itsenäiset oman tiensä kulkijat Nuuskamuikkunen, pikku Myy sekä Mymmeli.

Mymmelin äiti kiinnostaa minua juuri nyt, kun harjoittelen uutta elämääni neljän lapsen yksinhuoltajana. Uusi elämä alkoi loppukeväästä ihan varoittamatta kun 24 vuoden parisuhde särkyi ja siirtyi harkinta-ajalle.

Tällä hetkellä en ole vielä yhtään huoleton, itsenäinen enkä vahva. Mutta vähitellen toiveeni on yrittää kehittyä juuri Mymmelin äidin suuntaan.

Ihania kirjoituksia, joista heijastuu juuri oikeanlainen Mymmelin äidin energia on postaillut viime aikoina  niinikään yksinhuoltajaäiti Elisa. Elisan blogissa käyminen on saanut minut aina pikkuisen vahvemmalle mielelle.

ps. Elämäntilanteeni myötä vaihtui myös tulevan kirjani idea. Alunperin tarkoitus oli kokeilla miten perhe tulee toimeen vain yhden aikuisen palkalla, jos toinen vanhemmista omistautuu pihaviljelylle. Nyt kun ainoa tienaaja lähti leikki muuttuikin eri tavalla todeksi.
Pihaviljely ja nuukailu ei olekaan enää leikkimielinen kokeilu. Siitä tuli ainoa vaihtoehto.

25 kommenttia:

  1. Marikka, oikein tosi paljon onnea uuteen elämään. HIenon esikuvan olet löytänyt.

    Tällaista kuin sinulle, voi tapahtua ihan kelle tahansa meistä. Siksikin minusta on erikoisen tärkeää että pidetään yhtä, vaikka miten tuulet kääntyilevät eri suuntiin elämässä. Kuitenkin ne pohjimmaiset tärkeät asiat pysyvät samoina. Toimeentulo, pienemmistä ja heikommista huolehtiminen, itsestä huolehtiminen... ja kyllä myöskin etsimisen, oivaltamisen ja oppimisen ilo.

    Eikä tosiaan ole mikään pakko olla huoleton, itsenäinen eikä vahva. Mutta on hyvä tietää että sellainenkin päivä voi tulla, jolloin kaikki tämä on totta!

    VastaaPoista
  2. Olen nautiskellut kirjoituksiasi lukiessani ja todennut, että minä en pärjäisi - ellei pakko olisi. Olen liian mukavuuden haluinen. No, kohta voi olla pakko, kun töissä on yt:t, mutta suren sitä sit kun on tarve.
    Lapsia minulla on vain puolet, mutta yh-elämää täälläkin eletään.

    Haluan vain toivottaa voimia ero-vaiheelle, ehkä harkinta-aika voi tuottaa toisenkin lopputuloksen.

    VastaaPoista
  3. edelliseen siis tarkoitin sanoa toisenlaisen lopputuloksen ;)

    VastaaPoista
  4. Uudessa, Janssonin henkeä mielestäni hyvin toistavassa kuvakirjassa "Pikku Myy: Villit vieraat" on Mymmelin äidin persoona tavoitettu hauskasti myös. "Voi, he kyllä pitävät huolen itsestään."

    VastaaPoista
  5. Kaikkea hyvää tähänkin elämävaiheeseen, Marikka!

    VastaaPoista
  6. Ei epäilystäkään, ettetkö pärjäisi. Olet ihan huippu! Lämmin monilahjakkuus ja asioita laajasti ymmärtävä kaunis ja viisas nainen.

    Anna tilaa haikeudelle ja heikkoudelle, silloin kun siltä tuntuu. Niinä päivinä, kun tuntuu paremmalta, ole rohkeasti iloinen ja energinen!

    Tsemppejä ja valoa kesääsi.

    VastaaPoista
  7. Pistää hiljaiseksi. 24 vuotta on pitkä aika. Paljon jaksamista ja tsemppiä niihin hetkiin, kun pelkkä hengittäminen käy työstä. Paljon voimia myös keskittyä niihin pieniin ja suuriin ilon hetkiin, jotka herkästi vilahtavat ohi.

    VastaaPoista
  8. Hieno esikuva! Varsinkin siinä on opettelemista ainakin minulle, että jättäisi syyllistymisen vähemmälle. Se vie niin hemmetisti arvokasta energiaamme ja usein vielä varsin turhaan.

    Paljon voimia täältäkin toivottaa eräs kohtalotoveri!

    VastaaPoista
  9. Voi...elämä on kummallista :( Paljon voimia sinulle Marikka! Sinä selviät.

    VastaaPoista
  10. Voimia ja pieniä onnen hetkiä toivotan minäkin.

    Itse en olekaan lukenut pitkään aikaan muumikirjoja...kiitos tämän postauksen, lisään sen tehtävälistalle.

    VastaaPoista
  11. Voimia elämän kiemuroihin <3

    VastaaPoista
  12. Voimia minunkin puolestani, Marikka. Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta en ole uskaltautunut ennen kommentoimaan. Tekstisi inspiroivat ajattelemaan toisin ja löytämään onnen pienistä asioista. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  13. Kummallista miten arki ei riitä. Minun puolisoni sanoi parisuhteemme irti 35-vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Aivan totta, hengittäminenkin sattuu...

    VastaaPoista
  14. Ollakseen ja kasvaakseen jälleen vahvaksi on vaihe vaiheelta uudestaan saatava maata jalkojen alle. Nyt se on lentohiekkaa mutta jossain kohtaa hiekka on lentänyt ja jalat ottavat taas tukevaan pohjaan kiinni. Uudella ja vahvemmalla, kappaleen elämää oivaltaneempana pohjalla. Nyt sattuu mutta joku hetki on se, jolloin voit hyväksyä tämänkin osaksi omaa elämäntarinaasi.

    Paljon voimaa
    halauksin Miret

    VastaaPoista
  15. Elämä antaa, elämä kantaa. Mikään ei ole vain sattumaa, kaikella on tarkoitus. Ota askel kerrallaan, siunausta ja voimia sinulla Marikka!

    VastaaPoista
  16. AAMU

    Pilvenhattara
    liikkui nopeasti
    yli aamuisen taivaan.

    Se ei edes hipaissut
    liepeillään tiilitalojen kattoja.
    Mutta tummanvihreiden
    kuusivanhusten latvat
    ylsivät kurottamaan
    uniset kasvonsa
    niiden lempeän
    liepeen pyyhkäisyyn.

    Hymyilevä aamu
    heräsi kirkkaana
    harmaan pilviverhon takana.

    Kokonainen päivä
    mahdollisuuksia täynnä!

    - Anneli Lähdesmäki

    Voimia.
    Toivon sinulle kaikesta huolimatta hymyileviä aamuja ja kokonaisia päiviä!

    R&T

    VastaaPoista
  17. Että elämä voikin yllättää. Ehkä joku päivä vielä syntyy tästäkin kirja, joka tuo meille kohtalosisarillekin uutta näkemystä ja ymmärrystä kovin hankalien asioiden käsittelemiseen.

    VastaaPoista
  18. Voimia sinulle Marikka! Omalla kohdalla toisenlainen myllerrys ja varmaan helpompikin...adoption rikkoutuminen. Teillä on suhde miettimistauolla, joten tuloshan voi olla kahdenlainen. Olet mietteissäni ja lähetän sinne positiivisia ajatuksia.

    VastaaPoista
  19. Voimia sinulle!!!!
    On aina pelottavaa kun jotain suurta ja tärkeää hajoaa, yhtäkkiä. Olen kuitenkin vakuuttunut että selviät!

    Erityisen onnellinen olen siitä, ettet kuulu kulissi-ihmisiin ja tämänkin asian uskallat jakaa!
    Mistä tuli mieleen että rakastin sun blogia Meidän perhe-lehden sivuilla. Se auttoi mua aikanaan :)

    Ja niin, olen aina rakastanut noita Mymmelin äidin viisauksia. Yritän opetella niitä tässä hullunmyllyssä.

    VastaaPoista
  20. Minutkin pysäytti. Valoa ja voimia täältä!

    VastaaPoista
  21. Välillä elämän sivu kääntyy paljastaen jotain yllättävää. Valoisaa ja voimallista kesän jatkoa!

    VastaaPoista
  22. Multa on mennyt tämä kirjoitus ihan ohi, vasta tänään sen bongasin :). Kiitos linkityksestä ja kauniista sanoista, niistä saa voimaa erityisesti väsy-hetkinä, joita tuppaa aina silloin tällöin olemaan. Voimia ja valoa koko perheelle! Elämä kantaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.