tiistai 8. toukokuuta 2012

Omavaraisuuteen omakotipihalla?

Minkä asteiseen omavaraisuuteen voisi omakotipihalla päästä?

Kuvat ovat kirjoista The Backyard Homestead sekä The Backyard Homestead Guide to Raising Farm Animals.

Ensimmäisessä kuvassa on hieman alle viidensadan neliön piha. Tämänkokoisia suurten kaupunkien uudet tontit Suomessa tyypillisesti nyt ovat. Alle viidensadan neliön tontilla tilaa ei ole suurempien eläinten pitoon, mutta tältä pihalta löytyy kuitenkin kuusi kanaa, kaksi mehiläispesää sekä lihakaneja. Isot vihannestuotot saadaan kohopenkeistä sekä isosta kasvimaasta. Hedelmäpuita mahtuu tontille runsaasti, samoin marjapensaita.

Minusta on pieni ihme, että Dervaesin perhe on päässyt täyteen omavaraisuuteen näin pienellä tontilla!


Seuraavat pihat ovat kooltaan vanhojen suomalaisten rintamamiestonttien kokoisia, 1100 neliötä (quarter acre) ja tässä päästäänkin jo asiaan. Ensimmäinen pihoista on painottunut viljelyyn, toisessa paljon alaa ovat saaneet hyötyeläimet.

Ensimmäisellä pihalla kasvatetaan jopa omaa viljaa (4), missä lieneekin järkeä jos vilja on esimerkiksi jokin harvinaisuus, jota tarvitsee joko vaatteiden tekoon (pellava, hamppu) tai sitten esimerkiksi tattari, jota ei meinaa saada enää edes Venäjältä. Eläimiä tällä pihalla asuu kahden sian ja kahdentoista kanan verran.


Toisella samankokoisella pihalla viljelysten alasta on tingitty eläinten laidunmaan hyväksi. Siksi numeron kolme kohdalla näkyy kaksi lypsykuttua aitauksessaan.

Näitä kuvia katsellessa kannattaa huomata, että tontin talot ovat huomattavan pieniä. Viljelylle käytössä oleva pinta-ala olisi paljon vähäisempi, jos tontille olisi rakennettu vaikkapa se tyypillinen 200-neliöinen omakotitalo.

Oma tonttini on 1300 neliötä ja taloni suurin (keski)kerros on kooltaan 60 neliötä. Alaa on jäänyt paljon viljelyksille.


Tämä Seattlen kaupungista vuonna 1906 napattu kuva näyttää, että jokainen kaupunkipiha oli vielä reilu sata vuotta sitten hyötykäytössä. Kuvan oikealla puolella, puhelinpylväiden välissä, eroittuu musta lehmä. Se ei takuulla ollut tämän kaupungin ainut pihalehmä. Kuva on loistokirjasta Urban Farming.

12 kommenttia:

  1. Hei vaan,
    Kateellisena katselen kaupunkipihojen arkkitehtuuria, viljelysten ja kotieläinten sijoittelua. Minullakin on vastaavaan periaatteessa sopiva piha mutta myös kaksi ongelmaa: 1. liikennesaasteet 2. byrokratia.
    Tein jo pihalleni kasvimaan ja tarkoituksena oli laajentaa viljelyksiä hiljalleen. Onneksi aloitin pienimuotoisesti, sillä huomasin läheisen tien likaavan kasveja niin paljon, että niiden syömisen terveellisyyden laita oli vähän niin ja näin. Ja se harmittaa! Hyvää maata, intoa ja taitoa olisi mutta mustan pölyn peittämää ruokaa ei mielellään mutusta.
    Ajatus kanoista pihamaata kuopsuttamassa on myös ihana ja tiedän, että siihenkin riitäisi niin tilaa kuin taitoa. Kaupunkialueella niiden pitäminen pihalla on kuitenkin jostakin varmaan hyvin järkevästä syystä kiellettyä. Olkaa siis onnellisia, te maalla asuvat, jotka saatte nauttia niin puhtaudesta kuin hieman väljemmistä säännöistäkin. Kaupungissa on toki tarjolla viljelypalstoja ym. mutta Marikkan ajatus oman pihan sadosta ei välttämättä ole vain omasta tahdosta ja taidoista kiinni.

    VastaaPoista
  2. Oma kasvimaani on ihan tien varressa eikä siinä ole minusta mitään ongelmaa. Tosin olen päättyvän tien toiseksi vikalla tontilla eli autoliikennettä ei ole paljoa. Minusta luomuviljelyssä olennaisinta on viljelymaan, ei ilman puhtaus. Olisi mahtavaa kasvattaa vihanneksia täysin saasteettomassa maailmassa, mutta kun se ei täälläkään ole mahdollista on minusta suuri voitto jo se, että itse viljellyissä vihanneksissa ei ole kasvimyrkkyjä ja että siemenet eivät ole geenimanipuloituja kuten nykyään suuri osa on.Vihanneksethan aina pestään ennen syömistä ja juurikkaisiin saasteet eivät vaikuta kun ne kehittyvät maan alla. Jopa tämä Amerikan kuuluisin Dervaesin omavaraisperhe viljelee vain kolmenkymmenen metrin päässä monikaistaisesta moottoritiestä.

    http://www.youtube.com/watch?v=7IbODJiEM5A&feature=player_embedded

    Paras ystäväni on pitänyt tiheällä kaava-alueella kanoja jo kymmenisen vuotta. Omakotitaloalueella siihen on aika helppoa saada lupa. Ainakin Kirkkonummella ja täällä Vihdissä onnnistuu, miten lienee Helsingissä tai Espoossa?

    VastaaPoista
  3. (Kaupunki)tontista lohkaisee osansa myös autotalli/katos-varastorakennus. Lisäksi esim. meillä kaava määrää, että okt-tontilla pitää olla tietty määrä paikkoja lisäautoille ja paikat polkupyörille ja jätehuollolle. Pyykkitelineet, halkojensäilytys (jos ei varastossa) ja sitten kulkuväylät paikasta toiseen haukkaavat aika palan. +Mahdolliset lasten pihajutut hiekkalaatikosta trampoliiniin.

    Käypä konsti niukoilla kaupunkitonteilla on hyödyntää raja-aita. Jos naapurille sopii, niin pihojen välinen pensasaita marjapensaista. Itse en saanut ehdotukselleni vastakaikua, mutta onneksi saimme tusinan verran pensaita mahtumaan varsinaiseen pihaan. Tänä keväänä on ajatuksena lisätä vielä yksi pieni pensasalue.

    Mietin myös, että jos pinta-ala loppuu kesken, niin moni kasvi kasvaa ylöspäin kehikkoja myöten. Tai ehkä jonkinlainen kasvien "kerrostalo" tai hylly tms. toimisi?

    Jaksaisitko postata kanankasvatuksesta tarkemmin? Kaikki kiinnostaa. Myös se, kuinka kanojen hoito järjestyy, kun perhe lomailee (vai voiko koko perhe kerralla irrottautua kotoa pidemmäksi aikaa?).

    VastaaPoista
  4. Onpa mielenkiintoista nähdä tuollaisia kunnon kaaviokuvia. Tämä on nyt tyhmä kysymys (ja aiheen vierestä), kun en ole viljelemiseen kunnolla perehtynyt, mutta milloin kannattaa käyttää kohopenkkejä ja milloin tuollaista normaalia kasvimaata. Tuo ´kohopenkkeily´ on minulle muutenkin melko tuntematon asia, olisikohan siitä jossain perustietoa...?

    VastaaPoista
  5. Anonyymi: Minulla ei valitettavasti ole mitään kanatietoutta koska itsellä niitä ei ole ollut eikä varmaan tulekaan. Netistä löytyy googlaamalla kyllä paljon tietoa.

    Kukka: Pari postausta sitten kirjoitin juuri kohopenkin rakentamisesta (Kill Your Lawn). Kohopenkkejä kannattaa käyttää kun maata on joko liian vähän (kuten omalla pihallani, missä kallio on tosi lähellä) tai esimerkiksi kaupungeissa, jossa alla oleva maa on ehkä saastunutta tai muuten käyttökelvotonta. Oikein tehty kohopenkki myös tuottaa lämpöä eli siihen voi kylvää hieman aiemmin kuin maan pinnalle.Kohopenkkien tuotto on myös suurempi kuin tasamaalla.

    VastaaPoista
  6. No niinpäs olikin hyvät ohjeet, oli mennyt minulta ihan ohi. Tuollaiset sopii kyllä meidänkin kallioiselle pihamaallemme. Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Minusta tosi kiinnostava ja kiva aihe! Meidän pieni vallankumous(eli kasvimaa :))on tontillamme asutusalueellamme, pääosin kauimmaisessa nurkassa tontia tiestä nähden ja tonttia kiertää hyvin eristävä orapihlaja-aita. Meidänkin 900 neliön tontilla on mitä ilmeisemmin paljon vielä kapasitettia. Kanoja kyllä haluaisin myös, mutta en tiedä sitten tähän paikkaan... Kaupunki viljely, kattopuutarhat jne. on kiinnostava ja hieno suuntaus!

    VastaaPoista
  8. Just satuin törmäämään tällaiseen linkkiin:
    http://yle.fi/uutiset/perusta_oma_kanala_takapihallesi/5882266

    Muistikuvissani olikin, että kananpitoon kaava-alueilla(kaan) ei ole mitään mahdottomia rajoituksia. Ja kanalanpitäjän pojantyttärenä muistan lapsuudestani, että ovat kovin vaatimattomia eläimiä hoidon puolesta.

    Bukarestissa muutama vuosi takaperin katselin hotellin parvekkeelta, kuinka kadun toisella puolella pari kerrosta alempana aamutuimaan avattiin parvekkeen ovi ja kanat työnnettiin huoneistosta parvekkeelle "laiduntamaan" :).

    Marikka, miksi ei kanoja!?

    VastaaPoista
  9. Suomessa suurin ongelma on pohjoinen sijaintimme. Satokausi on lyhyt, eikä avomaalla voi viljellä ympärivuotisesti. Tilaongelmaan on toki paljon konsteja, ja pienessä tilassa kasvatettavaksi sopivia lajikkeita on olemassa niin omenapuista kuin herukoistakin.

    Pientä kanalaa saa lain mukaan Suomessa pitää taajama-alueellakin, joskin viranomaisille ilmoittaminen on kohteliasta. Kukkoa ei kannata kaupunkitontille ottaa, mutta sehän ei ole mitenkään välttämätön. Sitten tulee mietittäväksi enää se pitääkö "kesäkanalaa" jossa kanat pannaan pataan kylmien tullen, vai tehdäänkö talvenkestävä kanala.

    Hm, minäkin voisin blogata tästä aiheesta...

    VastaaPoista
  10. Mari: Miksikö ei kanoja? Ne eivät eläiminä vetoa minuun samalla tavalla kuin esimerkiksi ihanat vuohet.:) Eikä niille ole täällä tarjolla talvilämmintä asumusta, ainakaan vielä. Vannomatta kuitenkin paras...

    Saara: Totta puhut. Kadehtien olen etenkin tänä keväänä lukenut ulkomaisia viljelyblogeja, satokauden lyhyys kun muuttaa kaiken meillä niin hirveän paljon haastavammaksi. Henkilökohtaisesti vihaan taimikasvatusta ja taimien siirtoa, kun siinä aina jokin menee pieleen. Kunpa voisi kylvää suoraan avomaalle Kalifornian tapaan jo helmikuussa!

    VastaaPoista
  11. Kiitos tästä postauksesta, se oli hyvin mielenkiintoinen. Näistä aiheista kuulisin mielelläni lisää :)

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirjoitus, jonka löysin näin pienellä viiveellä! :) Minäkin kuulisin näistä aiheista mielelläni lisää.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.