Marikka Bergman

Marikka Bergman

Marikka syntyi Helsingissä, aloitti viisivuotiaana Helsingin englantilaisen koulun leikkikoulun katolisten nunnien hoivissa ja kiisi siitä lähtien sukupolvensa tavanomaisessa suorittamisputkessa, jossa tutuiksi tulivat niin yliopisto-opinnot (estetiikka, teologia, teatteritiede, kirjallisuus ja musiikkitiede) kuin rinnakkaiset vaativat harrastuksetkin (ooppera, baletti). Erään selityksen Marikan jo lapsuudessa heränneelle kiinnostukselle hitaaseen elämään voit lukea täältä.

Marikka aloitti toimittajan työt vuonna 1997 ooppera- ja tanssikriitikkona. Meidän Perhe -lehden toimittajana hän on työskennellyt vuodesta 2004. Marikan sydäntä lähellä ovat Meidän Perheessä olleet erityisesti perheiden kohtuullistamis- ja muut paremman elämän ratkaisut, perhesuhteiden psykologia sekä erityislasten, vammaisten ja vakavasti sairaiden lasten asiat.

Toimittajan työssään Marikka on vakuuttunut siitä, että juuri marginaalista, erityislasten tai syrjässä elävien – siis pienten - ihmisten vinkkelistä tulevat ne kiinnostavimmat mielipiteet ja tarkkanäköisimmät havainnot. Lapset ovat Marikasta aikuisia moninkerroin viisaampia guruja, joita aikuisten kannattaisi tarkkaan kuunnella.

Marikka asuu pienessä talossa Vihdin kirkonkylässä ja on vuosi vuodelta laajentanut pihamaansa viljelypalstoja niin, että pian hyötyviljelykäytössä on pihan jokainen neliö. Marikan perheeseen kuuluu neljä lasta, joiden ikähaitari on välillä 5-20 vuotta sekä pienistä koirista parhain, mittelspitz Ilo.

Marikka törmäsi pienen elämän käsitteeseen ensi kertaa vuonna 2004 Eero Riikosen, Mikko Makkosen ja Gregory Smithin Menestyjäluuseri-kirjassa, ja kehitteli sitä omassa kirjassaan eteenpäin. Näin viisaasti pienestä elämästä kirjoittivat nämä ansiokkaat tutkijat, jotka olivat seuranneet aitiopaikaltaan yhteiskuntamme työpahoinvointia:

Ihminen voi elää hyvin nimenomaan keskittymällä pieniin asioihin, elämällä pienen ihmisen elämää. Voi laittaa mökkiä talvikuntoon, kirjoittaa yleisönosastoon, lakata pohtimasta onko onnistunut vaiko epäonnistunut. Silloin saa unohtaa suuren maailman, sen, johon työ kuuluu. Pieni maailma voi kuitenkin olla suurta suurempi. Jopa ääretön.