keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Hippitentissä

Varastin hippitentin kysymyspatteriston Uuden Mustan sivuilta ja verryttelin työntekoa haastattelemalla itse itseäni.
Miten hippeilet?
Olin alle parikymppisenä lähes oikea hippi pukeutumista ja musiikkimakua myöten. Aatemaailma tuli tutuksi mm. Koijärvi-liikkeessä ja Ö-ryhmässä aktiivisen isosiskoni kautta. Ensimmäisen kansalaisaktivistisen tekoni tein siskon yllytyksestä kahdeksanvuotiaana: ripustin talomme rappukäytävään julisteen, jossa vaadin kaikkien autojen hävittämistä ja koko korttelipihan muuttamista lasten leikkipaikaksi ja kukkakedoksi. Äiti poisti sen alle puolessa tunnissa.
Siskon ansiosta päädyin myös 17-vuotiaana kesätöihin varsinaiseen hippien mekkaan, Korkeavuorenkadun Kasvisravintolaan, jossa työskentelin usean vuoden.
Olin kasvissyöjä nuorena viitisen vuotta. Sairastuttuani anemiaan ja jouduttuani parikymppisenä sairaalahoitoon hemoglobiinilla 70 tajusin, ettei kasvissyönti ole minun kehoni juttu.
Olen käyttänyt itselläni ja lapsillani monia vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Meditoin, viljelen pientä pihapalstaa ja suosin matkustelun sijasta kotoilua.
Mitä turhaa ostit viimeksi?
Järkyttävän hintaiset tuhkimotipat, jotka eivät olleet edes luonnonkosmetiikkaa. Näinkin voi käydä.
Ostatko mielummin ulkomaista luomua vai kotimaista lähiruokaa?
Kotimaista lähiruokaa.
Mitä tarkoittaa ”superfood”?
Parsakaali!
Kasvisruokabravuurisi?
Intialainen mausteinen pinaatti-tuorejuustokastike.
Suosikkikirppiksesi?
Täällä maalla lähikirppiksiä on vain yksi ja sen valikoima on milloin mitäkin. Helsingissä käydessä Iso-Roban UFF:ista on löynyt usein kaikkea kivaa.  Kaipaan Korkeavuorenkadulla ja Sörnäisissä olleita Patinapuoteja, joissa oli uskomaton valikoima aitoja 60-luvun (hippi!) vaatteita.
Paras kierrätyshankintasi
Kuistin ruokapöydän tuolit, 4 kpl 30 eurolla Espoon Niittykummun Fidasta. Läheiseltä kaatopaikalta olen myös löytänyt tosi hienoja tuoleja ja palleja.
Kotimaan suosikkimatkakohteesi?
Savonlinna. Siellä on Suomen hienoin luonto, linna ja vesistö. Paikkakunta tuli tutuksi neljänä oopperajuhlakuorovuotena. Kesä ilman Savonlinnaa ei tunnu kesältä.
Ekojeesusarvosana?
Maalla asuvana saan paljosta autoilusta niin paljon miinuspisteitä, että suoritus jäänee seiskan tasolle.
Hippielämää jonkun Amsterdamin kanaalin varrella. Kuvassa näkyvä vaarini vanha mokkatakki, joka toimi hyvänä istuskelualustana tällä 80-luvun lopun interraililla on minulla edelleen aktiivikäytössä. Eläköön sukupolvelta toiselle kestävät vaatteet!

5 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta kirjoituksesta, joka toi mieleeni Patinapuodin. Olin itsekin vakioasiakas: voi niitä vaatteita, ne olivat uskomattomia! Minne Patinapuodit katosivat?

    terveisin, Satu

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Satu. Unohdin Patinapuodit joskus siinä vaiheessa, kun vaihdoin tyyliä hieman asiallisemmaksi:), ja kun paljon myöhemmin aloin taas etsiskellä niitä, olivat jo lopettaneet. Jossain vaiheessa 90-lukua puodit kai katosivat. Nyt ei hippimekkoja myy enää kai kuin Gudrun Sjöden. Ja Gudrunin hinnat eivät ole kirpparihintoja!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Johanna. Nykyään me kaikki kolme pukeudumme vähän eri tavalla ja toimimme kunniallisissa ammateissa. Yksi meistä on peräti pappi, en kerro kuka.:)

    VastaaPoista
  4. Juu, Patinapuodista ja 80-luvun interreilauksesta tuli ihan nostalginen olo! Samanlainen takki oli itselläkin. Kasviksessa olisin halunnut olla töissä, siellä tutustui taatusti mielenkiintoisiin ihmisiin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.