tag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post945372700439898349..comments2014-08-03T12:14:49.027+03:00Comments on Pientä elämää etsimässä: Miten pieni olisi liian pieni?Marikkahttp://www.blogger.com/profile/01519991634313975918noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-89332909184385449232012-01-23T12:03:44.641+02:002012-01-23T12:03:44.641+02:00tää on ihan hienoa pohtia downshiftausta, kun on v...tää on ihan hienoa pohtia downshiftausta, kun on varaa jättää pois matkoja ym. entäs me takuueläkkeellä kituuttajat, jotka joskus haluaisivat itselleen jotain ylellistä, esim. matkan kaupunkiin... vaatteet ostetaan kirpparilta, ei saada uusia vaatteita, ruoka on 30 % lapuilla varustettua...buvveskipihttps://www.blogger.com/profile/13188607137063989593noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-47844668871953219582011-01-14T17:33:59.453+02:002011-01-14T17:33:59.453+02:00Hei Hanna, kiva kun löysit tänne ja minä sitä kaut...Hei Hanna, kiva kun löysit tänne ja minä sitä kautta taas sinun blogiisi. Mukavaa asiaa.:)Marikkahttps://www.blogger.com/profile/01519991634313975918noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-19258256565460220642011-01-11T15:36:35.715+02:002011-01-11T15:36:35.715+02:00Hyviä ajatuksia, paljon on tullut itsekin vastaavi...Hyviä ajatuksia, paljon on tullut itsekin vastaavia pohdittua. Esim. en oikein suostu downshiftaamaan tallille ajelua, koskapa viikoittaisella hevostelukeikalla on vuosikausia ollut niin suuri merkitys minulle. Lomamatkojen suhteen olen vähän hämmingissä, mutta niitä ei downshiftata, kun ne ovat ainakin toiselle perheen aikuisista äärimmäisen tärkeitä ja itsellekin melkoinen henkireikä. Toisaalta voihan sitä matkustaa ennemmin Eurooppaan kuin Thaimaahan tai Dubaihin jne...<br /><br />Tärkeitä ajatuksia, ja elämähän ei ole mustavalkoista vaan jokaisen on vain työstettävä se oma arvomaailma, jonka mukaan tuntuu hyvältä ja oikealta elää. Ja sekin vielä pakkaa muuttumaan vuosien varrella ja elämäntilanteiden vaihtuessa :)Hannahttps://www.blogger.com/profile/06723610187751402482noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-14549450988098023522011-01-07T13:27:30.274+02:002011-01-07T13:27:30.274+02:00Mielenrauha: En harkitsisikaan junamatkailua muuta...Mielenrauha: En harkitsisikaan junamatkailua muuta kuin vähän isompien lasten kanssa. Tunnen omat rajani.Taaperoraivari junassa, huh-huh.:)<br /><br />Pellon pientareella: Totta puhut, töissä jaksamiseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin vain työn sisältö. Ja omasta päästä se pahin stressi tulee. <br /><br />Pitää tosiaan selventää sitä omaa kokemustani myöhemmin, se liittyi työn sisältöä enemmän työkulttuuriin ja ilmapiiriin. Ja sellaiseen suomalaisittain epäkorrektiin asiaan, mistä ei kai saisi ääneen puhuakaan kuin sosiaaliluokkiin ja koulutuseroihin. Ja nimenomaan toisin päin kuin yleensä ajatellaan. Tunnen monia koulutettuja ihmisiä, joita on suorastaan työpaikkakiusattu duunaritöissä vain siksi, että he työyhteisön oletusarvon mukaan "kuvittelevat itsestään jotain". Tämä siis vaikka akateeminen itse olisi ollut kuinka hissukseen koulutuksestaan ja arvostanut suuresti esim. lehtien haravoimista.:)Marikkahttps://www.blogger.com/profile/01519991634313975918noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-89960414724043054292011-01-07T12:43:51.920+02:002011-01-07T12:43:51.920+02:00Kivaa pohdintaa edelleen. Tuosta työstä kommentois...Kivaa pohdintaa edelleen. Tuosta työstä kommentoisin sen verran, että sitäkään ei kannata tarkastella liian mustavalkoisesti. En lähtisi vertaamaan "aivotonta fyysistä työtä" ja "koulutusta ja aivojen käyttöä vaativaa työtä" keskenään. Koska niiden sisään mahtuu niin paljon erilaisia motiiveja, tarpeita, sekä työn sisällön variaatioita ja varsinkin työolosuhteita. Ja lisäksi ihmisen oma elämäntilanne ja voimavarat vaikuttavat, minkälaista työtä kulloinkin haluaa ja jaksaa tehdä. <br /><br />Oman työuupumukseni jälkeen olen ollut tosi tyytyväinen voidessani muutaman vuoden tehdä ihan vain "tyhmää" duunarinhommaa omassa yrityksessäni (siis ei niitä IT-hommia), vaikka osaamista on vaativampiinkin töihin. Toki yrityksen perustaminen ja markkinointi ja it-puoli ym. vaatii tietysti monipuolista osaamista, ja itse suorittavan työn tekeminen on vain osa sitä.<br /><br />Mutta takaisin asiaan: työssä vaikuttaa ihan mielettömästi ne työolosuhteet, ja vain osa liittyy itse työhön. Esimerkiksi entisessä työssäni, jossa uuvuin, ei itse työssä sinänsä ollut mitään vikaa. Se oli vaativaa, hyväpalkkaista henkistä kapasiteettia vaativaa työtä, joka vaati myös sosiaalisia, teknisiä, kirjallisia ym. taitoja. Kun työ oli uutta ja sai olla mukana kehittämässä toimintaa, se oli innostavaa ja kivaa. Kun työtä oli tehnyt sitten jo yli viisi vuotta, eikä työn sisältö juurikaan kehittynyt tai muuttunut, alkoi kyllästyttää. (Haluan jatkuvasti oppia ja kehittyä, enkä oikein jaksa paikallaan polkemista ja saman jankkaamista.)<br /><br />Mutta pahinta oli se krooninen stressi, jonka olosuhteet väkisinkin monille loivat. Ihmiset ("resurssit") vaihtuivat koko ajan, parhaimmat lähtivät pois. Työtä oli 2-3 ihmisen edestä, eivätkä mitään keskustelut esimiesten kanssa auttaneet asiaa ja olin avuton myös alaisteni kanssa, kun he valittivat minulle samasta asiasta. Johtajat eivät tunteneet riittävästi alaa, tuotteet joita myimme ja rakensimme olivat teknisesti vanhentuneita eivätkä vastanneet asiakkaiden tarpeisiin. Myyjät olivat asiantuntemattomia ja me projektipäälliköt jouduimme käytännössä tekemään heidänkin työnsä tarjouksen valmistelussa. Ihmiset olivat masentuneita ja ahdistuneita, työpaikan sosiaaliset suhteet olivat tulehtuneita. Tämä kaikki, ei itse työn sisältö, vaikutti siihen, että paloin loppuun ja työ oli todella ahdistavaa ja vastenmielistä.<br /><br />Tuolloin takuulla olisin mieluusti mennyt haravoimaan hautausmaalle, jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Edellyttäen, että työpaikan ihmissuhteet ja työolosuhteet olisivat kunnossa. Eikä siinä työssä mielestäni vieläkään mitään vikaa olisi, koska ainahan aivojaan voi käyttää vapaa-ajallaan. Tosin minäkään en enää millään haluaisi joutua kellokortin ja kiinteän työajan piiriin.<br /><br />Lisäksi olen todennut, että se stressi tulee monesti myös omasta päästä, eikä vain ulkoa johtuvista syistä. Osaan joskus kehittää stressiä ihan mistä vain (työskentelen aktiivisesti tämän kanssa) ja pienistäkin määristä töitä - pitkään jatkunut työuupumus todella heikentää stressinsietokykyä. Siivoojakin voi luultavasti olla hyvin stressaantunut (ja luultavasti onkin, mahdottomine vaatimuksineen, että missä ajassa mikin työ pitää suorittaa, joka on aivan alimitoitettu).<br /><br />Eli asioissa on puolensa. Itse en halua arvottaa elämääni tai "arvoani", persoonaani (tai muiden) sen mukaan, minkälaista työtä milloinkin teen. Tiedän olevani fiksu ja osaava, vaikka tekisin mitä tahansa työtä. Työn sisältö ei määrää henkistä hyvinvointiani, ja henkinen hyvinvointini ohjaa valintojani, ei työn nimike, sisältö tai palkka.Pellon pientareellahttps://www.blogger.com/profile/00419804844479964630noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-60476453394130876722011-01-07T11:40:28.605+02:002011-01-07T11:40:28.605+02:00Tapasin tässä kerran opettajaperheen, jotka olivat...Tapasin tässä kerran opettajaperheen, jotka olivat aina matkustaneet Interrail-meiningillä koko perheen kanssa. Heillä se oli toiminut loistavasti joka kesä, kunnes lapset kasvoivat niin että halusivat matkustaa itsekseen. Minä aina ajattelin, että se olisi liian monimutkaista... taisi olla pelkkä uskomus.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-69791595492785492202011-01-07T00:00:06.903+02:002011-01-07T00:00:06.903+02:00Liisa: Orfeus ja koko Monteverdin tuotanto ovat mi...Liisa: Orfeus ja koko Monteverdin tuotanto ovat minustakin niin ihania! Tässä produktiossa ohjauksen ja koreografian oli tehnyt Trisha Brown, musiikin johtanut René Jacobs ja Orfeusta esittää Simon Keenlyside.<br /><br />Molly: Pitää tosiaan kirjoittaa joskus tuosta aiheesta. Kieli keskellä suuta...:)<br /><br />Lumikko: En vastusta matkustelussa mitään muuta kuin rahanmenoa (erityisesti meidän tapauksessamme, kun on siirrettävä ja majoitettava jonnekin aina se kuusi ihmistä) sekä ilmastosyistä lentämistä. Juuri tässä eräänä päivänä muistelimme nuoruuden hauskoja interrail-kokemuksia ja pohdimme, että junamatkailu, sitten kun lapset ovat isompia, on erittäin varteenotettava ratkaisu.Marikkahttps://www.blogger.com/profile/01519991634313975918noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-58916302139362590302011-01-06T23:40:26.661+02:002011-01-06T23:40:26.661+02:00Tätä on kyllä kiinnostava pohtia, siis näitä (itse...Tätä on kyllä kiinnostava pohtia, siis näitä (itselle) riittävän hyvän elämän minimiedellytyksiä. Minua mietityttää eniten tuo matkustaminen. Olen aika elämyshakuinen ihminen ja hahmotan elämän tarkoituksenkin aika pitkälle sitä kautta. Tarkoitan tällä sitä, että janoan tietoa ja taiteen tarjoamia elämyksiä päivittäin ja ne ravitsevat ja onnellistavat minua siinä määrin, että pienikin tauko tällä rintamalla tekee olon helposti jotenkin tylsämieliseksi. <br /><br />Enimmäkseen elämykset on tietysti saavutettavissa ilmaiseksi tai pienellä rahalla: olen kirjaston suurkuluttaja, käyn (kriitikkona) elokuvissa ilmaiseksi, kuuntelen musiikkia Spotifysta (ilmaiseksi), jne. Puhumattakaan tietysti ihmissuhteisiin, luontoon ym. ei-materiaalisiin asioihin liittyvistä elämyksistä, mutta nehän jätettiin nyt näiden minimiedellytysten tarkastelun ulkopuolelle.<br /><br />Monet hienot hetket olen kuitenkin kokenut ulkomailla, ja se on vaatinut rahaa. Toki matkoilla on tullut myös pettymyksiä, jopa sellainen tunne, että nyt en hetkeen (tai ikinä!) halua matkustaa minnekään, vaan mieluummin luen kirjoja ja nojatuolimatkailen niiden kanssa. Mutta kuitenkin matkailu on antanut mulle niin paljon, että siitä en kerta kaikkiaan haluaisi kokonaan luopua. Tässä asiassa huomaan ajattelevani myös sitä, että elämä on melko lyhyt ja rajallinen; jos matkustaminen on minulle tärkeää, niin eikö ole lyhyen ja ainokaisen elämän tuhlausta olla matkustelematta? Tätä siis pohdin silloin tällöin.<br /><br />Vähän enemmän (kuin nyt) pitäisi tienata että pääsisin kerran pari vuodessa omatoimimatkalle Eurooppaan, se riittäisi minulle. Ilman matkusteluakin voin tottakai elää ja olla onnellinenkin, mutta jostain koen tässä kohtaa jääväni paitsi, vaikka muuten en koe jääväni mistään.Lumikkohttps://www.blogger.com/profile/08536253798720539563noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-60292833475814538862011-01-06T22:17:19.273+02:002011-01-06T22:17:19.273+02:00Kirjoitit tämän kuin tilauksesta. Mulla on koko al...Kirjoitit tämän kuin tilauksesta. Mulla on koko alkuvuoden ollut juuri kyseinen teema mielessä. Olen ryhtymässä varsinaisiin luopumistalkoisiin, osin omasta kutsumuksesta, osin elämän työntämänä. Nämä sun mietteet inspiroivat edelleen näitä ajatuksiani, mielelläni kuulisin joskus sen sun luovasta aivotyöstä konkreettiseen tekemiseen -kokemuksenkin. Varsinkin, jos se on kauhea;)<br /><br />Mukavaa uutta vuotta!Downshifter Mollyhttps://www.blogger.com/profile/03385853211804356832noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-507434200047671673.post-55015466302582897182011-01-06T22:10:11.760+02:002011-01-06T22:10:11.760+02:00On aina hauskaa lukea muiden konkreettisista ratka...On aina hauskaa lukea muiden konkreettisista ratkaisuista, tämä kun on sitä jokapäiväistä päätöksentekoa itselläkin. Rahat vai kolmipyörä, ja niin edelleen. <br /><br />Hauskaa myös että poimit juuri tämän L'Orfeon. Se on ihan lemppareitani. Minulla on yksi erityisen teatraalinen levytys L'Orfeosta, ja kuuntelen sitä usein. Keitähän nämä tässä pätkässä ovat?Anonymousnoreply@blogger.com