maanantai 5. marraskuuta 2012

Avarra ihanaksi ihminen

Mikä viikonloppu! Läpikävimme siskon kanssa isän tavarat, mikä ei ollut helppo tehtävä, etenkään psyykkisesti. Yhden ihmisen koko elämä sadoissa kansioissa, mapeissa ja laatikoissa. Lajiteltavaa oli paljon, samoin käsiteltävää.

Nyt on niin tyhjä ja sanaton olo, ettei auta kuin siteerata runoa, joka sananmukaisesti tipahti syliini kaiken muun -  suuruusluokaltaan valtavan - matskun seasta (isäni kun on vielä sitä sukupolvea, joka säästi ihan kaiken).

Olin näköjään kopioinut tämän Rainer Maria Rilken runon isäni synttärirunoksi vuonna 1997. Se on edelleen yksi lempirunoistani, ja Rilke taas kaikkien aikojen ehdoton lempirunoilijani.

Avarra, Herra, ihanaksi ihminen
syliisi suureen hänet sulkien,
kohota portiksi hänen häpeänsä
valoisaan metsään nuorten hiuksien,
lähetä ratsain hänen elämänsä
lävitse sanoin-kuvaamattoman,
edelle tulevaisten armeijan.
Yö anna, jonka syvyyksissä hän
aavistaa itseänsä syvemmän;
yö anna: kaikki kukkaan puhjetkoon,
tuulia huimaavampaan hurmioon,
sireenintuoksuakin huumaavampaan
ja juhlavampaan kuin Joosafat.
Aseta selkään kuormat painavat
ja vaatteet, joissa tahto laajenee,
ja yksin, niinkuin tähti säteilee,
niin vailla katsojia kuumuudessaan
hän seisköön, uudeksi muuttuessaan.

Uudista hänet aamun kasteella,
puhtaalla, ikuisella ravinnolla,
niin vaiti, hartaana suo hänen olla
kuin lämpö hengähtelee pelloista.

Tuo hänet lapsuuteensa takaisin;
tajuntaan nouskoon piiri ihmeellinen
ja runsas, tummeneva, sadun sinen,
tiedottomuuden vaihe varhaisin.

Hän hetkeänsä kohti kypsyy niin:
ja yksin, siimeksissä puutarhansa
herransa synnyttää hän, kuolemansa,
hän, jota kaukaa keräiltiin.

(Mach Einen herrlich, Herr, mach Einen gross
 suom. Anna-Maija Raittila)


Toimii myös peilirunona

Muistoja arkistoista: Budapestin mustalaisorkesterin konserttiliput (tässä unohtumattomassa konsertissa olin isän seurana) isä oli säästänyt, samoin tämän synttärikorttini, kuvan mustalaisorkesterista sekä minusta ja nuoruuden koirastani Happysta. Kyseisen koiran kanssa nukuimme aina päät vierekkäin samalla tyynyllä.

1 kommentti:

  1. Huikaisevan haikeaa. Toivon sinulle voimia vaikeisiin aikoihin!
    Tuo kuva sinusta ja koirasta on aivan ihana <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.