Luottamusharjoittelua

Vaatii suurta luottamusta uskoa siihen, että kaikki käy hyvin - että elämä synnyttää kaiken aikaa jotain hyvää, vaikka itse hellittäisi hetkeksi. (Inge Löök)

Tällä viikolla oli haasteita. Puolivälissä viikkoa alkoi kovasti vaikuttaa siltä, että minulla olisi umpisuolen tulehdus. Lääkärinkin mielestä minulla oli kaikki oireet ja hän kannusti kohti sairaalaa. Paniikki iski: jos joutuisin leikkaukseen, joutuisin olemaan liikkumiskiellossa ja kuka sitten tekisi täällä kaikki raskaat maanmuokkaustyöt? Kuka hoitaisi taimet? Kukaan muu ei osaa!

Tässä suhteessa kotiviljely on hieman eri juttu kuin palkkasuhteessa oleminen. Jos viljelijä itse kaatuu petin pohjalle juuri nyt keväällä, koko sato myöhästyy. Toisaalta koko elämähän on mitä epävarmin juttu, tällaisella elämäntavalla sen vain hieman helpommin oivaltaa.

Nyt vatsakivut ovat antibioottikuurilla ja kahden päivän levolla hieman rauhoittuneet eli kyseessä olikin toivottavasti ihan toinen tulehdus. Oli vaikeaa olla täyslevossa pari päivää (kun omasta mielestä olisi pitänyt olla edistämässä ihan muita juttuja) mutta siinä syntyi myös perspektiiviä; viikko sinne, viikko tänne. Asiat kyllä lutviutuvat, vaikka sataisi vielä luntakin kuten nyt uhkaavat.

Tänään aurinko pilkahti (vain) hetkeksi ja sen hetken aikana Neiti järjesti välittömästi picnicretken kasvimaan laidalle leikkimökkinukelleen Tealle ja hevoselle. Tea on alkuperäiseltä nimeltään Anna-Leena. Se on äitini nukke eli siis kunnioitettavasti 1940-luvulta asti. Hevonen taas on 1970-lukulainen ja alkuaan minun.

Minulla on seitsemän + neljä kohopenkkiä ja lukuinen joukko muita pikku kasvimaita, mutta tarvitsisin vielä yhden isomman alueen kunnon perunamaalle. Päätin perustaa sen kasvimaan takaiseen metsääni. Kivet pitää poistaa, pikku puut pitää kaataa ja kannot poistaa. Multaakin pitää ajaa alueelle ainakin rekkalastillinen, todennäköisesti enemmän.

Ajattelin aloittaa urakan rautakangella, sitten vuokrata jyrsimen ja jos sen kanssa ei onnistu (eli kiviä on liikaa) niin pitänee palkata pieni bobcatti, mikäli sellaista enää tässä vaiheessa kevättä mistään saa. Kaivurimiehethän tunnetusti "rakastavat" näitä parin tunnin pikku urakoita (lue: tuskin ilmaantuvat paikalle ollenkaan...) Voi siis olla, että lihastyöksi tämä menee.

Tulevaa urakkaa ajatellen: kiitos terveydestä! Sairastelun jälkeen sitä taas aivan erityisesti arvostaa.

ps. Vihdin aikapankin nettisivut ovat vihdoin esittelykunnossa! Niihin voit tutustua täällä.